HIRSALA GOLF, KIRKKONUMMI
Klubirakennuksen lähiympäristö- ja pihasuunnitelma
Rakennuttaja: Hirsala
Golf Oy / Pauli Pesonen
Maisemasuunnittelu: Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy / Ria Ruokonen
Arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehtitoimisto Vartola & Viljamaa Oy / Anni
Vartola ja Harri Viljamaa
Rakentaja: Hämeen Viherpojat Oy
Hirsala Golf Oy / Raimo Malmström (maanrakennus, graniitti-muurit)
Pinta-ala: n. 2 ha
Suunnittelu: 2005
Rakentaminen: 2006
Kirkkonummella, Hirsalaan johtavan tien varressa, vuonna 2007 käyttöön
otettu yksityinen golfkenttä on rakennettu tavanomaisesta poiketen metsämaisemaan
ja jylhään luontoon. Kentän suunnitellut pohjois-irlantilainen
arkkitehti David Jones on sovittanut lyöntipaikat ja peliväylät
maaston erityispiirteitä kunnioittaen. Klubitalo on kentän keskiössä.
Rakennus sijoittuu intensiivisesti hoidetun, viheriöivän kenttäalueen
ja karun kalliomaaston rajapintaan. Rakennus on sovitettu harkiten vaikeaan
maastoon, jotta luonnonympäristöä ja kallioista rinnettä
on saatu säilymään mahdollisimman paljon. Talon arkkitehtuuri
on yhtä aikaa komeaa ja vaatimatonta, juhlallista ja kodikasta.
Vähäeleinen ja niukka ympäristön käsittely on ollut pihasuunnittelua ohjaava tavoite. Vaihteleva luonnonmaisema ja toisaalta pelialueen laajat nurmikentät lampineen saavat olla pääosassa. Maisema-arkkitehtuuri säestää rakennuksen omaleimaista arkkitehtuuria yhtenäisen vaikutelman aikaansaamiseksi.
Rakennuksen lähiympäristö on toteutettu pääasiassa erilaisilla kiveyksillä ja luonnonkasveilla. Materiaaleilla osoitetaan pihan eri osien hierarkiaa. Etupihan liuskekiveys korostaa sisäänkäynnin julkista luonnetta. Kenttäkiveykset ja maastoon istutetut vaihtelevan kokoiset luonnonkivet sovittavat rakennuksen ulkoterassit ja porrastuvan sokkelin maastoon. Louhinnat on tehty tarkoituksella kallion lustosuuntia etsien. Ryöstöt on otettu osaksi sommitelmaa. Louhintakivestä rakennetut massiiviset graniittimuurit pengertävät tasoeroja ja jäsentävät laajaa pysäköintikenttää. Autorivistö maastoutuu kentän suunnasta katsottuna porrastuvaan rinteeseen. Kallioleikkaukset ja muurit on valaistu.
Pieni yksityiskohta on pääsisäänkäynnin kivipuutarha. Järvisorapinnalla suikertavien kasvien keskelle etsittiin kauniit jäkälää kasvavat kivet. Sorapinnan yli kuljetaan siltaa pitkin ovelle.
Kallioiseen maastoon on istutettu pääasiassa luonnonkasveja ja vaatimattomia pensaslajeja. Komeat männyt ja varvikkoa kasvavaa kenttäkerros suojattiin rakentamisen aikana. Niistä muodostuu pihan vihreyden runko. Luonnon kenttäkerrosta on autettu palaamaan sijoilleen välttämällä ravinteikasta kasvualustaa. Köynnöksiä on istutettu runsaasti. Villiviinit verhoilevat ajan myötä kivisiä seinämiä.
Kasvillisuus on suunniteltu myös pelitoimintojen ehdoilla. Tiiviit puu- ja pensasryhmät on sijoitettu siten, että ne antavat tarvittavaa näkösuojaa ja estävät pallojen ohjautumisen oleskelualueille. Toisaalta avoimet näkymäsektorit mahdollistavat pelin seuraamisen sisä- ja ulkotiloista.
Huoltorakennusten alue on sijoitettu etäämmälle. Sen lähiympäristö on arkisempi. Kasvillisuutta on käytetty antamaan näkösuojaa ja sovittamaan rakentamisessa syntyneet luiskat maastoon.
